8.1.2022 10:01 Kansallisia mestaruuksia, mitalisijoja ja kärkipaikkoja, kansainvälisten liigojen lopputurnauksia, maajoukkueiden päävalmentajapestejä – suomalaiset ammattivalmentajat ovat olleet kovaa valuuttaa Euroopan sarjoissa 2020-luvulla. Lassi Tuovi (Strasbourg), Tuomas Iisalo (Bonn) ja Anton Mirolybov (Gmunden) näkevät menestyksen taustalla ison tukun taustatekijöitä.
Lassi Tuovi on tehnyt kovaa jälkeä SIG Strasbourgissa 2020-luvulla. Kuva: Ville Vuorinen / Susijengi.
Susijengin päävalmentajaksi ensi kesänä nouseva lappeenrantalaislähtöinen Lassi Tuovi, 35, on nuoresta iästään huolimatta viihtynyt kansainvälisten ammattiparkettien reunoilla jo vuosikausien ajan.
Toimittuaan vuoroin Henrik Dettmannin, Julien Mahén ja Vincent Colletin apuvalmentajana sai Tuovi ensimmäisen tilaisuutensa kansainvälisen ammattilaisjoukkueen päävalmentajana alkuvuonna 2020. Keväällä 2021 Tuovi kohosi kertaheitolla Euroopan seuratuimpien nuorten valmentajien kermaan, kun SIG Strasbourg päätyi hänen komennossaan niin Ranskan Pro A:n kuin FIBA:n Mestarien Liigankin kolmannelle sijalle.
- Ihan ensimmäisenä syynä voisin mainita suomalaisen valmennuksen vuosikautisen kehittämisen. Kun muistelen Suomessa käymiäni valmentajakoulutuksia ja opintoja ja verrattuani suomalaista lajitietämystä kansainväliseen voin sanoa, että kestämme vertailun mihin ja kehen tahansa vaan, Tuovi pohtii.
- Uskon myös, että suomalainen järjestelmällisyys ja työteliäisyys yhdistettynä ihmislähtöiseen johtamiseen on kova vientivaltti. Kun suomalaisvalmentajat laitetaan samaan riviin kansainvälisten kollegoiden kanssa, työtuntien määrässä ja työmoraalissa olemme vahvoilla.
Arvioidessaan itsensä ja suomalaisten valmentajakollegoidensa edesottamuksia Tuovi tahtoo nostaa esille myös suotuisan onnen määrän.
- Oma kansainvälinen urani lähti Henrikin (Dettmann) apuvalmentajana, jonka jälkeen olen päässyt oppimaan vaikkapa Vincent Collet’ilta, jolla on kuitenkin CV:ssä arvokisamestaruuksia ja -mitaleja. Sen parempaa ympäristöä on vaikea nuoren valmentajan löytää, hän pohtii.
- Kääntöpuolena me kaikki suomalaiset valmentajat olemme myös uskaltaneet ottaa sen tarvittavan harppauksen, kun tilaisuus on tarjoutunut. Vaikka meillä olisi Euroopan parhaat agentit taustallamme, kukaan ei tule hakemaan kotoa. Olemme uhranneet paljon ja sitä myötä saaneet paljon.
Loviisalaislähtöinen entinen Susijengi-pelaaja ja vuosikausia Korisliigan pelätyimpien heittäjien joukkoon kuulunut Tuomas Iisalo, 39, kohosi puolestaan korkean eurooppalaisen tason valmentajasensaatioksi kaudella 2019–20, jolloin hän valmensi yllättäjäjoukkue Crailsheim Merlinsin kaikkien olosuhteiden vastaisesti Saksan Bundesliigan kärkeen.
Koronapandemia sekoitti Merlinsin pakan, mutta tätä kirjoittaessa Iisalo on osoittanut taitonsa pikkuveljensä Joonaksen kanssa Telekom Basket Bonnin päävalmentajana, joka niin ikään komeilee Bundesliigan kärjessä. Kesällä 2021 Iisalon nimeä pyöriteltiin jopa Euroliigan mahtitalon Zalgiris Kaunasin valmentajaspekulaatioissa.
- Sanoisin, että olemme vaikkapa Lassin (Tuovi), Dannyn (Jansson) ja Ponttiksen (Anton Mirolybov) kanssa onnekkaassa sukupolvessa, ensimmäisessä valmentajien internet-sukupolvessa. Ihan valmentajataipaleemme alusta asti tieto siitä, miten asioita tehdään kansainvälisellä tasolla, on ollut yhtä lailla saatavilla niin Kouvolassa, Barcelonassa kuin Yhdysvalloissakin, hän muotoilee.
Suomalaisen koripallon internet-sukupolven hyveeksi Iisalo laskee myös tietynlainen avaramielisyyden.
- Joukkuepallopelikulttuuri on Suomessa vielä sen verran nuorta, että olemme olleet vastaanottavaisia kaikille vaikutteille. Suomalaiset valmentajat peluuttavat perinteisesti modernia koripalloa, emmekä ole jääneet jalkoihin pelitavan suhteen, hän arvioi.
- Nähdäkseni suomalaiset valmentajat luottavat myös kollektiiviseen korikseen. Yritämme joukkueena voittaa toisen joukkueen, mikä heijastuu staffin ja koko joukkueen toimintaan ja sijoitamme voimavarojamme vuorovaikutuksen kultivointiin ja edistämiseen. Sama trendi näkyy nyt vaikka kansainvälisessä futiksessa erittäin vahvana.
Tuovin tavoin Iisalo tahtoo nostaa framille omat mentorinsa.
- Omalla kohdallani mulla kävi tosi hyvä tuuri pelaajana – tai sitten tein itse oikeat valinnat pelipaikkojen ja valmentajien suhteen. Sain peruskäsityksen valmentamisesta Harri Mannoselta, jonka jälkeen olen saanut ammentaa Mihailo Paviceviciltä, Jukka Toijalalta, Henrik Dettmannilta ja hetken aikaa Gordon Herbertiltä. Heidän ansiostaan sain käsityksen valmentajan uran arjesta ja siitä, miten korkeaa vaatimustasoa valmentaja voi ja hänen pitää ylläpitää.
Swans Gmundenin Itävallan mestariksi viime keväänä luotsannutta helsinkiläislähtöistä Anton Mirolybovia, 44, voi kolmentoista ammattilaiskauden kokemuksellaan perustellusti väittää kokeneimmaksi suomalaissyntyiseksi koripalloammattilaisvalmentajaksi Euroopassa koskaan.
Vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa ja 2010-luvun alussa Mirolybov oli yksi harvoista suomalaisista ”yksinäisistä ratsastajista” eurooppalaisilla ammattilaiskentillä – mies, joka uursi omaa uransa ja teki omat ratkaisunsa.
- Omat juureni ammattivalmentajana menevät varmaan 1990-luvun lopulle ja 2000-luvun alkuun ja Henrikin (Dettmann) mentaliteettiin; siihen, että luodaan suomalaisten koripalloammattilaisten seuraava sukupolvi, hän arvioi.
- Iso kiitos tämän matkan alusta kuuluu Henkalle ja myöhemmin Arille (Tammivaara), jonka apuvalmentaja sain olla puolentoista vuoden ajan Mitteldeutscherissa. Arin kanssa vietetty aika avasi silmäni siihen, mitä koripallovalmentaminen on huipulla ja hänen opeillaan jatkan yhä edelleen.
Mirolybov vietti Saksassa yhtäjaksoisesti yhdeksän kautta, 2005–14, ja palasi Eurooppaan parin Suomen vuoden jälkeen, jolloin hän valmensi Korisliigaa Kotkassa ja oli mukana laittamassa HBA:ta aluille Helsingissä. Tuona aikana eurooppalainen koripallovalmennuskartta muuttui – suomalaisittain tarkasteltuna.
- Varsinkin ensimmäisinä vuosinani ammattilaisvalmentajana olin ihan hemmetin yksinäinen. Tuki- ja ystäväverkko oli kaukana ja oli vaikea lähteä rakentamaan mitään, kun ei ollut mitään taetta siitä, että töitä on ensi viikolla, kuussa tai vuonna. Nykyaikaiset kommunikaatiovälineet tietenkin helpottivat ja tänä päivänä meillä on jatkuvasti kasvava joukko suomalaisia koutseja Euroopassa, joiden kanssa omasta työstään voi puhua.
Vuolaat kiitoksensa Dettmannille, Tammivaaralle ja Pekka Salmiselle lähettävä Mirolybov on tahtonut viime vuosina antaa takaisin saamastaan hyvästä. Aleksi Koskisen värvääminen Swans Gmundenin apuvalmentajaksi olikin yksi tällainen päätös, jonka satoa niitetään nyt, kun Koskinen on astunut Gmundenin virkaa tekevän päävalmentajan rooliin Mirolybovin toipuessa syöpähoidoista.
- Kun aikanaan valmensin Luxemburgissa ja oma työviihtyvyys oli koetuksella, sanoin parille kaverille, että jos vain saisin sauman jossakin menestyskelpoisessa organisaatiossa, haluaisin kokeilla sen kortin loppuun asti. Gmunden antoi tilaisuuden paitsi menestyä, myös tuoda organisaatioon toisen suomalaisen, mitä olin pitänyt tavoitteenani alusta asti, hän kertoo.
- Valmentajan urani parasta aikaa ovatkin olleet viimeiset kolme vuotta, kun olen päässyt tekemään työtäni yhdessä toisen suomalaisen kanssa. Kun on mahdollisuus puhua omaa äidinkieltä ja asioista niiden oikeilla nimillä ja jakaa ajatuksia koripallon lisäksi lajin henkisestä puolesta, on sellainen fiilis, että asiat ovat viidentoista vuoden jälkeen loksahtaneet kohdalleen. Ja kun sai vielä Daniel Dolencin suureen rooliin mestarijoukkueessa ensimmäisenä suomalaispelaajanani koskaan, ei voisi mennä paremmin.
Mirolybovin mukaan suomalaisten valmentajien työnäytteet ulkomailla ovat hatunnoston arvoisia. Hän toivoo, että tähän asti nähty menestys rohkaisee yhä useampia suomalaisia hakeutumaan Eurooppaan ammattilaisiksi.
- Jos ajattelen vaikka omalla kohdallani, niin olen päässyt valmentamaan yhdeksää eri kansalaisuutta matkan varrella. Siinä on valtava määrä ihmisiä eri kulttuureista ja taustoista ja erilaisia tarinoita. Siinä voi todella puhua kansainvälisestä koripalloperheestä, hän tunnelmoi.
- Lisäksi pitää muistaa, että erilaisia väyliä ja mahdollisuuksia löytyy moneen lähtöön. Vaikka en itse ole maanosan huipulla pientä pyrähdystä Saksan Bundesliigassa lukuun ottamatta valmentanut, tässä on jo sellainen ura ja matka takana, mistä voi olla ylpeä.
Hussain DASSOUKI Tigers Tübingen, Saksa
Gordon HERBERT Saksan miesten maajoukkue
Joonas IISALO Telekom Baskets Bonn, Saksa
Tuomas IISALO Telekom Baskets Bonn, Saksa
Danny JANSSON Tigers Tübingen, Saksa
Aleksi KOSKINEN Swans Gmunden, Itävalta
Anton MIROLYBOV Swans Gmunden, Itävalta
Jukka TOIJALA Viron miesten maajoukkue
Lassi TUOVI SIG Strasbourg, Ranska
Niko Kuusi, 35, sai tänä vuonna hienon mahdollisuuden, kun Saksan Bundesliigassa pelaava Angels Nördlingen palkkasi hänet uudeksi päävalmentajakseen. Samalla suomalaisvalmentaja hyppäsi kohti uutta ja osin tuntematonta.
Helmi Tulonen, 26, pelaa neljättä kauttaan Italiassa, kun hän teki sopimuksen sarjanousija Alpo Basketin kanssa. Sekä Tulosen että seuran alkukausi on ollut haastava.
Sasu Salin, 33, otti kesällä uuden suunnan urallaan, kun yhdeksän Espanjassa vietetyn vuoden jälkeen hän siirtyi Romanian suurseura Cluj-Napocan joukkueeseen. Salin on ollut maisemanvaihdokseen tyytyväinen.
Lauri Markkanen on jälleen ehdolla Vuoden urheilijaksi. Sensaatiomaisen 16-vuotiaiden tyttöjen Euroopan mestaruuden voittanut joukkue puolestaan ehdolla Vuoden joukkueeksi sekä 10 parhaan joukossa Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi. Eurocup-mestari Tuomas Iisalo puolestaan on ehdolla Vuoden valmentajaksi.
Lotta-Maj Lahtinen, 24, vaihtoi seuraa viime viikolla, kun belgialainen Castors Braine vaihtui espanjalaiseen Ardoihin. Lahtinen on saanut hyvän startin uudessa joukkueessa.
Edon Maxhuni, 26, teki täksi kaudeksi sopimuksen Ranskan suurseuroihin lukeutuvan SIG Strasbourgin kanssa. Strasbourg on jälleen yksi askel eteenpäin Maxhunin nousujohteisella uralla.
Saksan Bundesliigassa Saarlouis Royalsin riveissä pelaava Roosa Lehtoranta, 27, pääsee hyvässä iskussa tuleviin EM-karsintoihin. Lehtorannalla on takanaan vahva alkukausi seurajoukkueessaan.
Mikael Jantunen on aloittanut toisen kautensa ranskalaisseura Paris Basketballin riveissä. Jantunen on osoittanut pystyvänsä loistamaan myös Euroopan kirkkaimmissa valoissa.
Kaikki näytti hyvältä, kun Sara Bejedi, 24, paukutti Euroliigan karsinnoissa kolmen pisteen heittoja sisään ja auttoi joukkueensa himoitun kilpailun porteille. Sen jälkeen kaikki kuitenkin muuttui.
Susijengin Olivier Nkamhoua, 24, jätti Pohjois-Amerikan kentät taakseen ainakin toistaiseksi hakeakseen vauhtia Euroopasta. NBA siintää kuitenkin edelleen kunnianhimoisen nuorukaisen mielessä.