26.4.2001 Espoolaisjoukkue Honka saavutti vihdoin sen kirkkaimman. Ja millaisen jännitysnäytelmän jälkeen. Miesten Suomen mestaruus vuosimallia 2001 ratkesi 6,9 sekuntia ennen päätössummeria, kun Roope Mäkelä tuikkasi ratkaisevan kolmosen sisään.
Mäkelän kolmosen myötä päättyi Espoossa yli 20 vuoden odotus, kun Playhongan nimellä vuonna 1979 saavutettu mestaruus sai jatkoa.
Roope Mäkelän kolmosta edelsi huikeat loppuhetket. Lähes koko ottelun tappiolla ollut Honka nousi takaa tasatilanteeseen 82-82. Pyrbasketin Damon Williams onnistui kuin ihmeen kaupalla punnertamaan 32 sekuntia ennen loppua kolmen honkalaisen keskeltä tamperelaisjoukkueen kahden pisteen johtoon. Honka rakensi maltilla joukkueen kuusi edellistä pistettä tehneelle Lonnie Cooperille yksi vastaan yksi -tilanteen, josta pallo kuitenkin päätyi ohiheiton jälkeen Mäkelällä. Mäkelä heitti kakkosen ohi, mutta sai pallon takaisin Sakari Pehkosen taistelemana. 188-senttinen Mäkelä otti askeleen taaksepäin asettaen jalkansa bonusviivan taakse ja pussitti kylmähermoisesti kolmosen korisukan läpi. Tulostaululle ilmestyivät 85-84-lukemat Hongan hyväksi ja espoolaisjuhlat pääsivät alkamaan.
- Onneksi tilanne tuli nopeasti. Tarkoitus ei ollut pelata viimeistä heittoa minulle ja hyvä niin. Jos olisi pelattu tarkoituksella (kolmonen) minulle, olisi heitto luultavasti mennyt ohi. Sanomattakin on selvää, että tunnelmat olivat loistavat, kun näin, että heitto meni sisään, riemuisti Mäkelä.
Mäkelän heiton jälkeen Pyrbasketilla oli vielä mahdollisuutensa. Darrell Waters kuljetti läpi kentän, sai epätasapainoisen kolmosyrityksen aikaiseksi - ohi. Levypallosta pääsi vielä yrittämään "tippiä" Tero Minetti, mutta pallo ei löytänyt enää tietään koriin.
Hongalla oli ottelussa vaikeutensa. Vähäisin niistä ei ollut Pyrbasketin uusi intensitetti, jolla joukkue otteluun läksi. Pyrbasket raivosi vajaassa seitsemässä minuutissa 18-6-johtoon. Honka oli täydellisessä shokissa eikä kyennyt pisteidentekoon yli viiteen minuuttiin, kun naapuri puolestaan pisti palloa pussiin tappavalla tahdilla.
Pyrbasket oli kovaa vauhtia vajottamassa Honkaa jo suohon, kunnes Roope Mäkelä ja Lonnie Cooper ryhtyivät kaukoheitoillaan pelastamaan joukkuettaan. Honka pääsi tuntumaan ensimmäisen neljänneksen lopulla, kun Markus Hemdahl nosti neljä peräkkäistä pistettä ja Hongan neljän pisteen päähän Pyrbasketista (26-22). Tämän jälkeen kamppailu eteni Pyrbasketin lievässä hallinnassa aina viimeisille minuuteille saakka.
Hongan toinen murheenkryyni oli virhevaikeudet. Sakari Pehkonen sai kolmannen virheensä jo reilun viiden minuutin pelin jälkeen. Tuuraajaksi löytyi penkiltä Hemdahl, joka taisteli mallikkaasti kentän molemmissa päädyissä. Pehkosen virheet saattoivat olla Hongalle onni onnettomuudessa, sillä täysin tehoitta avausjaksolla jäänyt Pehkonen nousi yhdeksi ratkaisijoista viimeisen 20 minuutin aikana. Etenkin kolmannella neljänneksellä Pehkonen oli vauhdissa tehden kahdeksan pistettä. Kaikkiaan hän teki niitä kymmenen poimien samalla viisi elintärkeää hyökkäyspään levypalloa.
- Istuin virheiden takia niin paljon penkillä ensimmäisellä puoliajalla, että energiaa riitti, kommentoi vapunaattona 35-vuotispäiviään viettävä Pehkonen.
Pehkonen ei ollut ainoa Hongan peluri virhevaikeuksissa. Cooper keräsi kolme virhettä myös avauspuoliskolla ja sai neljännen virheensä ennen puolen tunnin täyttymistä. Jugokonkari Luka Pavicevic suoriutui kelvollisin arvosanoin Cooperin paikkaajana. Ilman Cooperia Hongan hyökkäyspeli meni kuitekin jähmeämmäksi. Cooper oli kaiken kaikkiaan mahtavalla pelipäällä pussittaen 28 pistettä.
Viime kaudella IBA-liigan mestaruuden voittanut Cooper olikin yhtä hymyä kolmannen finaalivoiton jälkeen.
- Tämä oli todella kova voitto. Emme missään vaiheessa antaneet periksi, puhisi Cooper.
Lonnie Cooper saapui Honkaan kesken kauden, nappasi roolinsa kaivattuna hyökkäyksen moottorina, nosti joukkueen uudelle tasolle ja aina mestaruuteen asti. Ei siis ihme, että mies oli tyytyväinen Suomessa vietettyyn aikaansa.
- Ensimmäinen ulkomaan pestini (Italiassa) oli niin paha pettymys, että olin varma, etten enää uudestaan ulkomaille lähtisi. Olen todella onnellinen, että tulin Suomeen. Sain pelata mahtavien pelaajien, kuten Roope (Mäkelä) ja Saku (Pehkonen), kanssa ja nautin täysin siemauksin täällä viettämistäni kuukausista.
Samoilla linjoilla oli myös juhlahumussa saavillisen vettäkin päällseen saanut Hongan valmentaja Mihajlo Pavicevic, joka ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa liikuttui kyyneleisiin asti.
- Suomessa viettämäni vuosi on ollut elämäni paras vuosi. Pelaajille suuri kiitos. Mestaruus kuuluu heille ja he sen voittivat. He tekivät hirvittävän raskaan työn aloittaessaan harjoittelun 7.7.2000 ja käydessään läpi 268 harjoitusta, kiitteli Pavicevic.
Ymmärrettävistä syistä Pyrbasket-leirissä tunnelmat eivät yhtä korkealle kohonneet.
- Sanat on vähissä. Oltiin suunniteltu, että pelattaisiin vielä sunnuntainakin, mutta toisin kävi. Taistelu on nyt tauonnut ja ikävän totta on se, että hopea hävitään, purki Tero Minetti pettymystään.
- Vähän tässä on surullinen olo. Kaikki kuitenkin tehtiin, mitä tehtävissä oli. Mestaruus meni oikealla joukkueelle, jonka suoritusvarmuus on aivan huipputasoa. Omaan kauteemme olen kokonaisuudessaan äärimmäisen tyytyväinen ja joukkueesta helvetin ylpeä. Monessa vaikeassa paikassa oltiin ja noustiin, kehui Jarmo Laitinen suojattejaan.
Mestaruusseremonioiden tauottua yksi komea koripalloura näki päätöksensä, kun kuudennen Suomen mestaruutensa voittanut Sakari Pehkonen ilmoitti pistävänsä pelitossunsa naulaan.
- Tähän on hyvä lopettaa. Kultaa kaulassa ja sitä on tullut kolmelta eri vuosikymmeneltä. Siinä on tavoitetta Roopelle (Mäkelä), naureskeli Pehkonen.
Pehkonen voitti aikaisemmat SM-kultansa Helsingin NMKY:n riveissä vuosina 1984, 1985, 1987 ja 1989 sekä Torpan Pojissa 1998. Hän on pudotuspelien kaikkien aikojen tilastoissa kolmantena sekä pisteissä (1.816) että levypalloissa (715). Pelattuja pudotuspelejä Pehkosella on koossa 124 edelleen ainoastaan Kari-Pekka Klinga (126).